Saavun iltavuoroon kauniisti vähän myöhässä. On sunnuntai ja haisen hieman eilisillan valkoviinille ja parille bisselle. Oon nussinut koko yön ja aamun, joten krapula on kadonnut urheilun takia. Kävelen keittiöön, kaadan itselleni kupin kahvia ja istun pöytään. Olen onneksi ehtinyt käydä suihkussa, joten näytän jotakuinkin ihmiseltä. Muutama työkaveri istuu myös pöydässä juoden kahvia. Syviä henkäyksiä ja pöydästä yritetään löytää työkaveri, jolla on pahin krapula ja se jolla ei ole. Ensimmäinen mutaa jään ja myöntää kuolevansa kohta ja kaikki repeää nauramaan.
Kaikki alkaa heittämään vuoroin vitsiä eilisillan tapahtumista ja siitä mistä heräsi, kenen kanssa ja miten paljon vaatteita päällä. Osallistun tapani mukaan vitsin heittoon ja kerron heränneeni toiselta paikkakunnalta vieraan henkilön vierestä. Muutama muukin myöntää yön menneen kosteissa merkeissä ja vieraiden vällyjen välissä. Työpaikkani on tavallinen, työkaverini ovat tavallisia ja kaikki on hyvinkin heteronormatiivista. Asia ei häiritse minua. En kerro sukupuolista, käytän kiertoilmauksia, kuten "en mä sitä tuntenut."
En jaksa tehdä elämästäni numeroa. En jaksa selittää kenen kanssa harrastan seksiä, miten päin ja miettiä, että mitä joku toinen tekee sillä tiedolla. Olen tuore työntekijä työpaikallani, joten jos joskus joku kysyy yksityisasioistani, olen valmis niistä puhumaan. En häpeä itseäni, en pelkää muita, mutta töissä haluan olla työntekijä enkä mitään muuta. Lähdemme tekemään kaikki töitä. Hoidan työni hyvin ja asiallisesti ja illalla lähden kotiin nukkumaan. Tosi homoa siis.
Menee muutama päivä. Työpaikalle tulee uusi ihminen, jonka tunnen jo etukäteen. Istumme tapamme mukaan keittiönpöydän äärellä juomassa kahvia ja vitsailemme jostain hyvin arkisesta, kunnes tuttuni pysäyttää keskustelun. "Meinaatko sä nähdä vielä sitä miestä, jota panit viikonloppuna?" Ihmiset pysähtyvät. Kaikki katsovat toisiaan vieraasti ja osa alkaa hymyillä. "Jaa-a. Enpä tiiä. Kattoo nyt." Kiitti tästäkin.
np. Jenni Vartiainen - Kaukaa
