31.8.2013

Asioita, joiden kanssa ei välttämättä kannattaisi leikkiä.

Kuten viime päivityksestä jo pystyi päättelemään, on tullu viestiä. Laskeskelin tossa äsken, että noin viiden pojan kanssa on tullu tällä viikolla juteltua, mutta syystä tai toisesta ei oikeastaan kukaan kiinnosta. Muutama on selkeesti vongannu seksiä, pari suhdetta ja yhdestä ei ota selvää mitä se nyt oikein haluaa. Toisaalta, en kyllä tiiä minäkään mitä minä haluan.

Joo. Olisi luultavasti itselle helpompaa, että kertoisi heti kättelyssä et musta ei oo 1) hyppäämään tuntemattoman kanssa sänkyyn tosta noin vaan, tai 2) johonkin säätöön, mistä vois kehittyä jonkun näkönen suhde. Kuitenkin oon lähteny näihin leikkeihin mukaan. Kuka nyt ei kaipaisi huomiota ja onhan se nyt hauskaa, kun joku vähän epätoivosesti yrittää päästä sun housuihin. Toisaalta siinä vaiheessa, kun joku kinuaa alastonkuvia tietää et ei taideta olla ihan samalla aaltopituudella.

En ymmärrä myöskään minkä takia ihmiset ei oo rehellisiä toisilleen. Porukka pelailee kissa ja hiirileikkejä ja tuntuu et kaikki ketä oon tavannu täs tän vuoden aikana kärsii tosi pahasta menopaussista. Miksei voi vaan rehellisesti kertoo ajoissa et mihin tää juna on menossa, mikäli on ees menossa. Toisaalta, paljon on myös ollu mielenkiintosia keskusteluja aiheesta x ja y.

Mitä tälläsillä ihmisillä on tarjottavaa? Seksiä? Musta se on tosi pelottava ja surullinen ajatus. 

Oon paljon miettiny myös miks oikein kukaan ei ikinä kiinnosta. En pidä itseäni kauhean pinnallisena. On tietysti plussaa et pitää itsestään huolta ja osaa pukeutua, mutta en mä mitään alastonmallia kaipaa. Toisaalta, oon myös huomannu et hyvä kroppa usein korvaa paljon puuttuvaa älykkyyttä. Kaikilla meillähän on joku unelma kumppani. Muistan itte kuinka mun teinivuosien ihanne miehellä oli paljon lihaksia, vähän vaatteita ja vielä enemmän rahaa. Tällä hetkellä mulle riittäis ehkä se et joku vittuilis mulle takasin ja oppisi et haista paska ja mä tykkään susta voi tarkottaa samaa asiaa.

(np.) BOOM KAH.

28.8.2013

"Kiinnostako panot tänään?"

"Hei sulla on kiva profiiliteksti! Mäkin oon ironinen ja mun teksti on täynnä kirjotusvirheitä! Oon myös super-hauska! Oikeesti!"

"Näytät kivalta. Kerro mulle et mäkin näytän kivalta."

"Panetko mua vai panenko sua?"

"Mulla ei oo poikaystävää. Voisiks sä olla?"

"Buffi."

Ainakin osa suomalaisista homoista on Qruiserissa. Sillä paikalla on hyvät ja huonot puolensa. Sitä kautta on tullu tavattuu loppujen lopuks mitä ihmeellisimpiä tyyppejä ja muutama epätoivonenki romanssi saatu aikaan. Kohta tulee täyteen kolmisen vuotta internet-vonkaamista ja hermot menee.

Ensimmäiseksi - eikö nykyään osaa enää keskustella? Jostain syystä tuntuu et kaikki on syksyn tullen aktivoitunu. Liekö tuleva syksy ja talvi syyllisiä siihen. Se on ihan ok, mut yllä olevista lainauksista voi jo päätellä, ettei toistaiseksi oikein kukaan ole osannut esiintyä edukseen. Toisaalta, tällä viikolla törmäsin tyyppiin, jonka kanssa oon jutellu tosi paljon tällä viikolla. Vaihdettiin facebookit jo yhen illan aikana ja mulle on pidetty seuraa, ehkä jopa liiankin paljon. Kivaa!

Toisekseen - en oikein käsitä mitä miehet haluaa miehiltä. Tuntuu et kaikkien pitäs olla karvattomia, alipainoisia hinttejä, mut silti ei saa olla naisellinen. Oh god. Pitäisi olla myös jotenkin kauheen stereotyyppinen ja sit jos on niin se on kamalaa. Mistä löytäisi oikeita ihmisiä?

Kolmanneksi - internet panot vois olla ihan kivoja, mut kuinka moni lähtee oikeesti itseensä tuplasti vanhemman miehen mukaan?

En ymmärrä. Viime viikolla humalapäissäni menin melkein kokeilemaan naista. Raahasin sen kännissä kotiin ja nukuttiin yhdessä. Puhuttiin paljon siitä, kuinka helppoo se oli. Voi vaan nukkuu toisen ihmisen kans välittämättä siitä et pitäis vaihtaa puhelinnumeroita tai harrastaa jotain suttusta känniseksiä. Loppujen lopuks aamulla (loppujen lopuksi...) se lähti kotiinsa ja minä pesin pyykkiä ja mietin darrassa miten kivaa olikaan. Onkohan A-seksuaaleilla helppoa?

Soi: ladytron - destroy everything you touch

18.8.2013

Äiti sano et kyl musta ihan hyvä vielä tulee.

Lukuisten romanssien ja yhden kamalan baari reissun jälkeen päätin avata omat kaappini ja todeta etteihän tästä ole oikeastaan mihinkään. Yksinkertaisesti, musta ei ole homoksi, mutta silti pillukaan ei kiinnosta vittuakaan.

Itsestäni,
Mun pillifarkut ei oo tiukimmat mahdolliset, eikä ne oo kenenkään muotisuunnittelijan tekemät. Mun tukkaa ei oo tuhottu hiusväreillä, eikä musta tule isona parturikampaajaa. Tykkään kulttuurista, mutta yleensä vihaan sitä enemmän kuin pidän.

En myöskään ole raavas mies, joka käy salilla ja nostaa tangon lisäksi myös kolme penkkiä. Ei musta ole kasvattamaan karvoja joka paikkaan, eikä pukeutumaan kumiin tai nahkaan.

Tykkään laittaa mun hiukset hyvin, koska sitä vielä on. Tykkään ostaa vaatteita, jotka sopii mulle. Kotona se olen minä joka siivoaa ja yrittää laittaa ruokaa, koska niissä asioissa oon parempi kuin kanssa eläjät. Silti se ei tee musta femiiniä. Käyn salilla, koska kuntoilu on mulle tärkeetä ja tykkään lenkillä kuunnella strong woman power anthemeita, koska niistä saa kivasti energiaa.

Yritin olla hipsteri, mutta tykkään liikaa mainstreamista. Meinasin ruveta räppäriks, mut sekin oli niin kamalan kuulosta et loppu sekin leikki lyhyeen. Ei. Musta ei tullut puudelia, karhua, perverssiä, tyylitietoista tai jotenkin muuten coolia. Sen sijaan löysin itseni keskeltä identiteettikriisiä. Kenen kaappiin mahtuu oikeasti toinen ihminen?

Tämän blogin tarkoituksena on siis täyden anonymiteetin varjossa kertoa siitä miten ei kuulu minnekkään.