Onnellisuus anaalipenetraatiossa

Joo on ollu hiljais eloo, mut minkäs teet.

Mulla on ollu käytännössä ihan paska vuosi. Internetissä oon törmänny viime aikoina lukuisiin eri juttuihin, missä valitetaan et vuosi 2013 on ollut huono/raskas/vaikea ja on ihanaa/onni/helpottavaa, että se loppuu. Kyllä, mä olen 69% sitä mieltä et on hyvä et tää vuosi loppuu, koska kieltämättä tää on ollut juuri noita edellä mainittuja asioita.

Koko alkukevät oli ihan vitun vaikee. Muutaman suuremman virheen jälkeen hukutin itseni täysin töihin, josta heräsin joskus kesällä. Kesällä oli lisää töitä ja lomat oli elokuussa. Vitutti viettää elokuu nukkuen kokonaan.

Syksy ja talvi onkin mennyt säätäessä ties kenen kanssa ja ties missä. Herra isä, jos joku ois mulle vuos sit kertonu mitä tuleman pitää niin olisin varmaa nauranu päin naamaa ja ruvennu pokemon kouluttajaksi.

En nää mitään syytä eritellä tähän minkä takia asiat on ollu hyviä tai huonoja tai mitä ne on ollut. Julkinen avautuminen on aina A+ -juttu, mutta oikeesti ketään ei kiinnosta se muussa mielessä kuin draaman kaipuussa.

Mua ei kuitenkaan harmita tää vuosi. Liekö jotai tosi ällöttävää optimistia tai siitä et oon alkanu nähä kaikissa asioissa puolensa, mutta oon tosi monesta asiasta onnellinen tässä vuodessa. Vaikka oon tehny älyttömän paljon virheitä, munannu mun elämäni täysin, niin voin rehellisesti väittää, että tästä kaikesta kakkakikkareesta noustiin kuitenkin ja ollaan elossa. On opittu paljon itsestä ja muista ja on pystytty kasvamaan aikuisemmaksi. Yök, kamalaa - taidan avata kaljan.

Kurjaa ja kaihoisaa joulua. <3

Töissä.

Saavun iltavuoroon kauniisti vähän myöhässä. On sunnuntai ja haisen hieman eilisillan valkoviinille ja parille bisselle. Oon nussinut koko yön ja aamun, joten krapula on kadonnut urheilun takia. Kävelen keittiöön, kaadan itselleni kupin kahvia ja istun pöytään. Olen onneksi ehtinyt käydä suihkussa, joten näytän jotakuinkin ihmiseltä. Muutama työkaveri istuu myös pöydässä juoden kahvia. Syviä henkäyksiä ja pöydästä yritetään löytää työkaveri, jolla on pahin krapula ja se jolla ei ole. Ensimmäinen mutaa jään ja myöntää kuolevansa kohta ja kaikki repeää nauramaan.

Kaikki alkaa heittämään vuoroin vitsiä eilisillan tapahtumista ja siitä mistä heräsi, kenen kanssa ja miten paljon vaatteita päällä. Osallistun tapani mukaan vitsin heittoon ja kerron heränneeni toiselta paikkakunnalta vieraan henkilön vierestä. Muutama muukin myöntää yön menneen kosteissa merkeissä ja vieraiden vällyjen välissä. Työpaikkani on tavallinen, työkaverini ovat tavallisia ja kaikki on hyvinkin heteronormatiivista. Asia ei häiritse minua. En kerro sukupuolista, käytän kiertoilmauksia, kuten "en mä sitä tuntenut."

En jaksa tehdä elämästäni numeroa. En jaksa selittää kenen kanssa harrastan seksiä, miten päin ja miettiä, että mitä joku toinen tekee sillä tiedolla. Olen tuore työntekijä työpaikallani, joten jos joskus joku kysyy yksityisasioistani, olen valmis niistä puhumaan. En häpeä itseäni, en pelkää muita, mutta töissä haluan olla työntekijä enkä mitään muuta. Lähdemme tekemään kaikki töitä. Hoidan työni hyvin ja asiallisesti ja illalla lähden kotiin nukkumaan. Tosi homoa siis.

Menee muutama päivä. Työpaikalle tulee uusi ihminen, jonka tunnen jo etukäteen. Istumme tapamme mukaan keittiönpöydän äärellä juomassa kahvia ja vitsailemme jostain hyvin arkisesta, kunnes tuttuni pysäyttää keskustelun. "Meinaatko sä nähdä vielä sitä miestä, jota panit viikonloppuna?" Ihmiset pysähtyvät. Kaikki katsovat toisiaan vieraasti ja osa alkaa hymyillä. "Jaa-a. Enpä tiiä. Kattoo nyt." Kiitti tästäkin.

np. Jenni Vartiainen - Kaukaa

Mitä kuuluu?

Istun parvekkeella vanhassa rotisko-tuolissa. Jalassa on villasukat ja päällä on lattialta löytyneet rennot vaatteet. Oon keittäny teetä, vaikka mieleni tekisi kovasti kaljaa jääkaapista. Sytytän tupakan ja manaan sitä, että jätin puhelimen sisälle.

Naapurin rouva tulee parvekkeelle ja tervehdin, niin kuin tapoihin kuuluu. Poltan rauhassa tupakkaa ja pohdin, että mikä kaikki vituttaa tänään. Pahinta on se, kun enää ei edes vituta. On turtunut kaikkeen ylimääräiseen, eikä edes jaksa ottaa itseensä tai paheksua muiden toimia. Tupakka loppuu, tee on jäähtynyt ja siirryn sisälle.

Istun koneelle ja selaan mediaa. Taas joku on keksinyt jotain aihetta mistä voi kiillottaa omaa sädekehäänsä ja toinen paheksuu toisen ihmisen virheitä. Ei jaksa kiinnostaa. Helppoja kohteita, mistä voisi kertoa, mikä heissä onkaan vikana.

Avaan ensimmäisen työsähköpostin. "Voisitko..?" No vittu en. Tee itse. Avaan toisen työn sähköpostin. "Nyt pitäisi.." Aha, ei tänään, mulla on vapaa päivä. Laitan sähköpostit kiinni ja avaan skypen. Miljoona uutta viestiä keskustelussa "Pillu #1", ok selvä, joku on keksinyt hauskan vitsin, kiva juttu! Ei ollut edes hauska.

Avaan blogin viidettä kertaa tällä viikolla ja olen kirjoittanut saman verran tekstejä. Yhtään niistä en ole julkaissut. Haen jääkaapista bissen, avaan ja juon. Istun takaisin koneen ääreen ja yritän kirjoittaa. Taaskaan tästä ei tule hevon vittuakaan.

Pohdin et jos muuttas Ruotsiin, ihan vaa läpällä. Tekstaan ihmiselle joka tietää asiasta jotain. Hän ei ota asiaa tosissaan vaan toteaa, että opettele kieli ni katellaan sitten. Jag talar bra svenska tack och knulla min rumpa vittu.

Et sellasta paskaa. Kokeillaan jos ens viikolla irtois paremmin.

Täydelliset hinaajat

Kuten kaikki kunnon suklaajunalaiset, minäkin luen muitten blogeja. Tietty - enhän mä nyt muuten ois tätäkää tehny - mua ärsyttää ne yhtälailla kuten kaikki muutkin b-rapunpojat tällä hetkellä. En ymmärrä miks joku haluais tuotteistaa elämäänsä, myydä yksityiselämänsä ja saada ilmasia asioita siitä hyvästä. Niin ku helvetti. Mun lemppari oli, kun yks blogaaja tällä/viime viikolla sanoi et "tää on mun työtä."

Asioita mitä en ymmärrä:

1) Elämä on niin vitun onnellista, että se kuvottaa
Kellään ei oo ikinä huono päivä. Mä en tiiä oonko pessimistinen vai vaan kyyninen, mut perus suomalaisena idioottina, mua vituttaa useampana päivänä viikosta. Mua vitutti maanantaina, tiistaina ja tänään ja varmasti vituttaa huomennakin. Viikonloppuna ei vituta välttämättä. Silti kukaan ei kerro blogeissaan et

"tänään oli puurot ja vellit sekasin, tein naapurin koirasta cd-soittimen ja runkkasin vihaisesti coldplayn soidessa ajatellen karvaisia ja lihavia trukkikuskeja."

Niin ku vittu - oisko aika ottaa se anaalitappi pois perseestä ja keksii jotain muuta täytettä elämään ku megasiistien valokuvien otto jossai vitun puistossa.

2) Minä tiedän tämän asian, joten minä kerron nyt siitä
Ensinnäkin, kukaan vitun idiootti ei oo ikinä onnistunu tekee oikeeta bloggausta (sellasta missä käsitellään jotain oikeeta) niin, että siinä ois ollu jotain ainesta oikeeks asiaks.

"Poistin kerran finnejä perunajauholla, sniffasin sitä nenään ja kakkasin sit männynkäpyjä. Finnit katosivat ainakin siksi aikaa, kun en katsonut peiliin, koska istuin paskalla! Kokeile ite!"

"Venäjällä homot saa turpaan. Ei saa lyödä, se sattuu."

Joo-o. Jos ihonhoito tuottaa ongelmia, niin vittu on arvot sekasin. Suosittelen lääkäriä molempiin tapauksiin.

3) Ette ikinä arvaa kenet mä tunnen!
No en. Enkä oo ikinä kuullu yhdestäkään noista lutkista, kellä on samanlaiset vaatteet keskenään. Tai jos tunnet jonkun julkkiksen, niin mitä luultavimmin sillä mainostuksella on jokin muu syy ku syvä ja pitkä ystävyyssuhde.

4) Tää on mun blogi ja mä saan tehä tääl mitä haluan!
Niimpä, ime munaa sit, jos tää aiheutti jotain ahdistusta. Hinaajat hinaa etc.

np. Disco Ensemble - We might fall apart

Avohoidon toimenpiteet

Mua on ruvennu viime aikoina kiinnostaa hirveesti ajatus irtoseksistä, yhden illan jutuista ja anonyymiseksistä. En oo ikinä ollu oikee sellanen ihminen, joka harrastais kyseisiä muotoja, saati sitten panis muutenkaa ihan hirveesti, mutta viime viikkoina ajatus on alkanu kutkuttaa mua hirveesti. Liekö syynä jäätävä panetus, seikkailun tarve vai mistä oikein tuulee.

Miksi ei?
Yksin kertasesti mua askarruttaa eniten haluttomuus. Oon kuitenkin tosi nirso panemaan, joten sit kun joku pamahtaa meikkilaukkunsa tai totee kesken touhun jotain "pane mua peppuun" -tyylistä niin makuhan siinä menee samalla sekunnilla. Parasta varmaan sanoo toiselle siinä tilanteessa et: "terve, oot kyl vitun ärsyttävä :D et saa."
Lisäks mä en jaksais hirveesti nähdä vaivaa lähtee jonnekkin perseeseen panemaan, vaikka kuinka kuuma kolli oiskin ja vielä vähemmän haluan jonkun hinurin mun kotiini. Anteeks nyt vaan, mut oon semi-vainoharhanen et ykskään mulkku tietäs tarkkaan missä asun. Ja toisaalta - jos nyt oikeesti haluttaa ihan vitusti, ni hyvällä pornolla pääsee aika pitkälle.

...mutta jos kuitenkin?
Ois siinä omat viehätyksensä. Se jännittämisen määrä, et millanen tyyppi toinen on ja mitä se toinen haluaa ja toisaalta, voishan sitten törmätä elämänsä parhaimpaan panoonkin. Toisaalta, mietin paljon sitäkin et, jos menis panemaan jotain muijaa, ihan oikeesti.

Huomasin myös et oon tehny itsestäni kauheen lorton. Kyllä. Elämä on ollu vähän aikaa aikalailla sekoilua ja internet on liian helppo paikka huomionhakuisuuteen. Huono kamera, hyvä valaistus ja vähän vaatteita. Väännä itsesi asentoon, missä näytät lihaksikkaalta ja nuorelta. Jumalauta ku hihattomalla paidalla irtoo ihan vitusti, vaikka oiskin vähän ylimäärästä siellä sun täällä. Parasta hupia on oikeesti, kun joku just 18v. täyttäny jonne ruinaa sulta jo toista viikkoo putkeen seksiä. Jep, tein itsestäni huoran ja täysin ilmasen sellasen. Annan ymmärtää, mutten aio antaa - kellekkään. Teillä ei oo kellään ollu mitään tarjottavaa vähään aikaan, mikä sais mut kiinnostumaan mistään. Hauskinta tässä on se et tiedän mistä tää kaikki johtuu ja tiedän et voisin tehä asialle jotain, mut taidan vaan tyytyy kattoo mihin tää seikkailu vie.

Np. Kent - Kärleken Väntar

Laatikko.

Heräsin aamulla kahden päivän putken jälkeen. Lähdin viettämään alunperin vain yksiä bileitä, mutta perjantai-illalle osuneet vahinkokännit muuttivat viikonloppua. Lauantaina yritin perua bileitä, mutta kunnon rappiohomona päädyin kuitenkin dokaamaan. Helvetti.

Tuli sekoiltua. Tuli sekoiltua oikein olan takaa ja nyt on morkkis. Jep. Tästä on viime viikkoina ollu paljon puhetta, tai lähinnä siitä et aina kun dokaan niin aamulla vituttaa. Millon mistäkin syystä, mutta tällä hetkellä on sellainen olo et tekis mieli oksentaa, eikä syynä ei oo krapula.

Näin ikään! Googlelle kiitos gifistä.

Heräsin tänään aamulla puheluun. Aina kun dokaan tietyn frendin kaa niin päivitetään toisillemme edellinen ilta heti aamulla. Siihen on aina mukava herätä. Hämmennyin kyllä tänän aamuna pahimman kerran, kun puhelu alkaa sanoilla: "Voidaanko hetki puhua sun seksuaalisuudesta?" No mitäs vittua. Olin baarista bongannu vanhan yläasteaikaisen tutun ja nyt - tättärää - hinkutettiin keskellä tanssilattiaa. Ei helvetti. Perjantai-illan tapahtumat tukevat myös eheytymishoitoja.

Oon miettiny paljon omaa seksuaalisuuttani. En oo ikinä osannu suhtautuu naisiin mitenkään seksuaalisesti, mitä nyt pari kertaa oon päätyny naisen kanssa samaan sänkyyn nukkumaan ja yleensä nätisti ilmoittanu, että musta ei ole niitä panemaan. Tämä aina humalassa. Toisaalta, vuos sitten kävin läpi ihastumista yhtä naista kohtaan, mutta siitä jäi onneks vaan parempi frendi.

Tahdon miehiä, miestä, kyrpää, penistä, pippeliä. Tahdon jörniä kaduilla, sovituskopissa, bylsiä onnelan vessassa ja nussia sängynpäädyn rikki. Ainut ongelma on se et ihmiset on idiootteja ja rasittavia, eikä mulle riitä pelkät ulkoset tekijät.

Homolaatikko - se missä pitäs tietää mitä on ja mitä haluaa, top vai bottom jne - on paljon ahdistavampi, kuin kaappi. Kaapissa oli vapaus olla puhumatta kellekkään mistään, mutta nyt pitäis tietää et mihin sen kyrvän haluaa ja onko pillussa oikeasti hampaita. Ei ollu, tarkistin.

Np. Christina Aguilera - Birds of prey

Harmaata vai punaista?

Oon ollu aina sitä mieltä et elämä on seikkailu. Välillä sitä löytää itsensä jännistä paikoista ja sitten voi taas miettiä miten tähän päädyttiin. Suosikki kohtaus elämästäni on, kun löysin itseni kahden sadan ihmisen edestä ilman housuja. Toisaalta kukaan ei tiennyt, ettei mulla ollut housuja, mutta hurjaa oli.

Lähiaikoina oon käyny kaksi hyvää keskustelua liittyen mun ja mun ystävän elämään. Molemmat ystäväni kanssa kaivataan sitä harmaata arkea, missä kymppiuutisten jälkeen mennään sängyn pohjalle lukemaan kirjaa. Eri kirjaa tietenkin ja jos huvittaa niin voidaan vähän lukea yhteistäkin kirjaa. Käydään töissä, tai koulussa ja muuten elämä on tasapainoista laskujen maksamista ja tuulipukulenkkeilyä. Harmaata, vähän tihkuttaa ja on tuulista, mutta on joku joka lämmittää.

Toisaalta mun elämä on täynnä suuria seikkailuja, hetken mielijohteita ja mä nautin niistä. Mä nautin hirveesti siitä, että saan mennä ja tulla miten huvittaa ja jos keskellä yötä tulee inspiraatio maalata taulu tai kirjoittaa laulu, niin voi tehdä sen. Sitten mä mietin aina tässä kohtaa et olenko mä valmis jakamaan seikkailuni jonkun kanssa. Haluaako joku lähteä mun kanssa tutkimusretkelle tuntemattomaan kolmen minuutin varoitusajalla, tai pystyykö joku muu edes siihen?

Viimeisimmän bloggaugsen jälkeen oon harventanu laastareitani, mutta silti koko ajan on sellanen olo et ei helvetti, onko musta nyt oikeesti säätämään mitään kenenkään kanssa? Oon kauhean kyyninen kaikkien miesten suhteen ja paljon miettiny omaa ajatusmaailmaani ja myös seksuaalisuutta. Homostelu tuntuu kauheen pieneltä laatikolta mihin pitäs mahtua, mut jotenkin tuntuu et ei musta ihan biseksuaalikskaan olis, välttämättä, tai mistä senkin tietää.

Ois siistii, et joku tulis ja veis jalat alta. Sillei et sen jälkeen ei miettis ja pohtis asioita. Ois vaan eikä kiinnostas et onko tämä hyvä vai ei ja mitä joku muu ajattelee. Ehkä harmaa ei ookkaa mun juttu ja päädyn jatkossakin käyttämään näitä punaisia suomenruotsalaisia purjehtijahousuja.

Kuuntele: Panic! At the disco - this is gospel

Asioita, joiden kanssa ei välttämättä kannattaisi leikkiä.

Kuten viime päivityksestä jo pystyi päättelemään, on tullu viestiä. Laskeskelin tossa äsken, että noin viiden pojan kanssa on tullu tällä viikolla juteltua, mutta syystä tai toisesta ei oikeastaan kukaan kiinnosta. Muutama on selkeesti vongannu seksiä, pari suhdetta ja yhdestä ei ota selvää mitä se nyt oikein haluaa. Toisaalta, en kyllä tiiä minäkään mitä minä haluan.

Joo. Olisi luultavasti itselle helpompaa, että kertoisi heti kättelyssä et musta ei oo 1) hyppäämään tuntemattoman kanssa sänkyyn tosta noin vaan, tai 2) johonkin säätöön, mistä vois kehittyä jonkun näkönen suhde. Kuitenkin oon lähteny näihin leikkeihin mukaan. Kuka nyt ei kaipaisi huomiota ja onhan se nyt hauskaa, kun joku vähän epätoivosesti yrittää päästä sun housuihin. Toisaalta siinä vaiheessa, kun joku kinuaa alastonkuvia tietää et ei taideta olla ihan samalla aaltopituudella.

En ymmärrä myöskään minkä takia ihmiset ei oo rehellisiä toisilleen. Porukka pelailee kissa ja hiirileikkejä ja tuntuu et kaikki ketä oon tavannu täs tän vuoden aikana kärsii tosi pahasta menopaussista. Miksei voi vaan rehellisesti kertoo ajoissa et mihin tää juna on menossa, mikäli on ees menossa. Toisaalta, paljon on myös ollu mielenkiintosia keskusteluja aiheesta x ja y.

Mitä tälläsillä ihmisillä on tarjottavaa? Seksiä? Musta se on tosi pelottava ja surullinen ajatus. 

Oon paljon miettiny myös miks oikein kukaan ei ikinä kiinnosta. En pidä itseäni kauhean pinnallisena. On tietysti plussaa et pitää itsestään huolta ja osaa pukeutua, mutta en mä mitään alastonmallia kaipaa. Toisaalta, oon myös huomannu et hyvä kroppa usein korvaa paljon puuttuvaa älykkyyttä. Kaikilla meillähän on joku unelma kumppani. Muistan itte kuinka mun teinivuosien ihanne miehellä oli paljon lihaksia, vähän vaatteita ja vielä enemmän rahaa. Tällä hetkellä mulle riittäis ehkä se et joku vittuilis mulle takasin ja oppisi et haista paska ja mä tykkään susta voi tarkottaa samaa asiaa.

(np.) BOOM KAH.

"Kiinnostako panot tänään?"

"Hei sulla on kiva profiiliteksti! Mäkin oon ironinen ja mun teksti on täynnä kirjotusvirheitä! Oon myös super-hauska! Oikeesti!"

"Näytät kivalta. Kerro mulle et mäkin näytän kivalta."

"Panetko mua vai panenko sua?"

"Mulla ei oo poikaystävää. Voisiks sä olla?"

"Buffi."

Ainakin osa suomalaisista homoista on Qruiserissa. Sillä paikalla on hyvät ja huonot puolensa. Sitä kautta on tullu tavattuu loppujen lopuks mitä ihmeellisimpiä tyyppejä ja muutama epätoivonenki romanssi saatu aikaan. Kohta tulee täyteen kolmisen vuotta internet-vonkaamista ja hermot menee.

Ensimmäiseksi - eikö nykyään osaa enää keskustella? Jostain syystä tuntuu et kaikki on syksyn tullen aktivoitunu. Liekö tuleva syksy ja talvi syyllisiä siihen. Se on ihan ok, mut yllä olevista lainauksista voi jo päätellä, ettei toistaiseksi oikein kukaan ole osannut esiintyä edukseen. Toisaalta, tällä viikolla törmäsin tyyppiin, jonka kanssa oon jutellu tosi paljon tällä viikolla. Vaihdettiin facebookit jo yhen illan aikana ja mulle on pidetty seuraa, ehkä jopa liiankin paljon. Kivaa!

Toisekseen - en oikein käsitä mitä miehet haluaa miehiltä. Tuntuu et kaikkien pitäs olla karvattomia, alipainoisia hinttejä, mut silti ei saa olla naisellinen. Oh god. Pitäisi olla myös jotenkin kauheen stereotyyppinen ja sit jos on niin se on kamalaa. Mistä löytäisi oikeita ihmisiä?

Kolmanneksi - internet panot vois olla ihan kivoja, mut kuinka moni lähtee oikeesti itseensä tuplasti vanhemman miehen mukaan?

En ymmärrä. Viime viikolla humalapäissäni menin melkein kokeilemaan naista. Raahasin sen kännissä kotiin ja nukuttiin yhdessä. Puhuttiin paljon siitä, kuinka helppoo se oli. Voi vaan nukkuu toisen ihmisen kans välittämättä siitä et pitäis vaihtaa puhelinnumeroita tai harrastaa jotain suttusta känniseksiä. Loppujen lopuks aamulla (loppujen lopuksi...) se lähti kotiinsa ja minä pesin pyykkiä ja mietin darrassa miten kivaa olikaan. Onkohan A-seksuaaleilla helppoa?

Soi: ladytron - destroy everything you touch

Äiti sano et kyl musta ihan hyvä vielä tulee.

Lukuisten romanssien ja yhden kamalan baari reissun jälkeen päätin avata omat kaappini ja todeta etteihän tästä ole oikeastaan mihinkään. Yksinkertaisesti, musta ei ole homoksi, mutta silti pillukaan ei kiinnosta vittuakaan.

Itsestäni,
Mun pillifarkut ei oo tiukimmat mahdolliset, eikä ne oo kenenkään muotisuunnittelijan tekemät. Mun tukkaa ei oo tuhottu hiusväreillä, eikä musta tule isona parturikampaajaa. Tykkään kulttuurista, mutta yleensä vihaan sitä enemmän kuin pidän.

En myöskään ole raavas mies, joka käy salilla ja nostaa tangon lisäksi myös kolme penkkiä. Ei musta ole kasvattamaan karvoja joka paikkaan, eikä pukeutumaan kumiin tai nahkaan.

Tykkään laittaa mun hiukset hyvin, koska sitä vielä on. Tykkään ostaa vaatteita, jotka sopii mulle. Kotona se olen minä joka siivoaa ja yrittää laittaa ruokaa, koska niissä asioissa oon parempi kuin kanssa eläjät. Silti se ei tee musta femiiniä. Käyn salilla, koska kuntoilu on mulle tärkeetä ja tykkään lenkillä kuunnella strong woman power anthemeita, koska niistä saa kivasti energiaa.

Yritin olla hipsteri, mutta tykkään liikaa mainstreamista. Meinasin ruveta räppäriks, mut sekin oli niin kamalan kuulosta et loppu sekin leikki lyhyeen. Ei. Musta ei tullut puudelia, karhua, perverssiä, tyylitietoista tai jotenkin muuten coolia. Sen sijaan löysin itseni keskeltä identiteettikriisiä. Kenen kaappiin mahtuu oikeasti toinen ihminen?

Tämän blogin tarkoituksena on siis täyden anonymiteetin varjossa kertoa siitä miten ei kuulu minnekkään.