Mitä kuuluu?

Istun parvekkeella vanhassa rotisko-tuolissa. Jalassa on villasukat ja päällä on lattialta löytyneet rennot vaatteet. Oon keittäny teetä, vaikka mieleni tekisi kovasti kaljaa jääkaapista. Sytytän tupakan ja manaan sitä, että jätin puhelimen sisälle.

Naapurin rouva tulee parvekkeelle ja tervehdin, niin kuin tapoihin kuuluu. Poltan rauhassa tupakkaa ja pohdin, että mikä kaikki vituttaa tänään. Pahinta on se, kun enää ei edes vituta. On turtunut kaikkeen ylimääräiseen, eikä edes jaksa ottaa itseensä tai paheksua muiden toimia. Tupakka loppuu, tee on jäähtynyt ja siirryn sisälle.

Istun koneelle ja selaan mediaa. Taas joku on keksinyt jotain aihetta mistä voi kiillottaa omaa sädekehäänsä ja toinen paheksuu toisen ihmisen virheitä. Ei jaksa kiinnostaa. Helppoja kohteita, mistä voisi kertoa, mikä heissä onkaan vikana.

Avaan ensimmäisen työsähköpostin. "Voisitko..?" No vittu en. Tee itse. Avaan toisen työn sähköpostin. "Nyt pitäisi.." Aha, ei tänään, mulla on vapaa päivä. Laitan sähköpostit kiinni ja avaan skypen. Miljoona uutta viestiä keskustelussa "Pillu #1", ok selvä, joku on keksinyt hauskan vitsin, kiva juttu! Ei ollut edes hauska.

Avaan blogin viidettä kertaa tällä viikolla ja olen kirjoittanut saman verran tekstejä. Yhtään niistä en ole julkaissut. Haen jääkaapista bissen, avaan ja juon. Istun takaisin koneen ääreen ja yritän kirjoittaa. Taaskaan tästä ei tule hevon vittuakaan.

Pohdin et jos muuttas Ruotsiin, ihan vaa läpällä. Tekstaan ihmiselle joka tietää asiasta jotain. Hän ei ota asiaa tosissaan vaan toteaa, että opettele kieli ni katellaan sitten. Jag talar bra svenska tack och knulla min rumpa vittu.

Et sellasta paskaa. Kokeillaan jos ens viikolla irtois paremmin.

Täydelliset hinaajat

Kuten kaikki kunnon suklaajunalaiset, minäkin luen muitten blogeja. Tietty - enhän mä nyt muuten ois tätäkää tehny - mua ärsyttää ne yhtälailla kuten kaikki muutkin b-rapunpojat tällä hetkellä. En ymmärrä miks joku haluais tuotteistaa elämäänsä, myydä yksityiselämänsä ja saada ilmasia asioita siitä hyvästä. Niin ku helvetti. Mun lemppari oli, kun yks blogaaja tällä/viime viikolla sanoi et "tää on mun työtä."

Asioita mitä en ymmärrä:

1) Elämä on niin vitun onnellista, että se kuvottaa
Kellään ei oo ikinä huono päivä. Mä en tiiä oonko pessimistinen vai vaan kyyninen, mut perus suomalaisena idioottina, mua vituttaa useampana päivänä viikosta. Mua vitutti maanantaina, tiistaina ja tänään ja varmasti vituttaa huomennakin. Viikonloppuna ei vituta välttämättä. Silti kukaan ei kerro blogeissaan et

"tänään oli puurot ja vellit sekasin, tein naapurin koirasta cd-soittimen ja runkkasin vihaisesti coldplayn soidessa ajatellen karvaisia ja lihavia trukkikuskeja."

Niin ku vittu - oisko aika ottaa se anaalitappi pois perseestä ja keksii jotain muuta täytettä elämään ku megasiistien valokuvien otto jossai vitun puistossa.

2) Minä tiedän tämän asian, joten minä kerron nyt siitä
Ensinnäkin, kukaan vitun idiootti ei oo ikinä onnistunu tekee oikeeta bloggausta (sellasta missä käsitellään jotain oikeeta) niin, että siinä ois ollu jotain ainesta oikeeks asiaks.

"Poistin kerran finnejä perunajauholla, sniffasin sitä nenään ja kakkasin sit männynkäpyjä. Finnit katosivat ainakin siksi aikaa, kun en katsonut peiliin, koska istuin paskalla! Kokeile ite!"

"Venäjällä homot saa turpaan. Ei saa lyödä, se sattuu."

Joo-o. Jos ihonhoito tuottaa ongelmia, niin vittu on arvot sekasin. Suosittelen lääkäriä molempiin tapauksiin.

3) Ette ikinä arvaa kenet mä tunnen!
No en. Enkä oo ikinä kuullu yhdestäkään noista lutkista, kellä on samanlaiset vaatteet keskenään. Tai jos tunnet jonkun julkkiksen, niin mitä luultavimmin sillä mainostuksella on jokin muu syy ku syvä ja pitkä ystävyyssuhde.

4) Tää on mun blogi ja mä saan tehä tääl mitä haluan!
Niimpä, ime munaa sit, jos tää aiheutti jotain ahdistusta. Hinaajat hinaa etc.

np. Disco Ensemble - We might fall apart

Avohoidon toimenpiteet

Mua on ruvennu viime aikoina kiinnostaa hirveesti ajatus irtoseksistä, yhden illan jutuista ja anonyymiseksistä. En oo ikinä ollu oikee sellanen ihminen, joka harrastais kyseisiä muotoja, saati sitten panis muutenkaa ihan hirveesti, mutta viime viikkoina ajatus on alkanu kutkuttaa mua hirveesti. Liekö syynä jäätävä panetus, seikkailun tarve vai mistä oikein tuulee.

Miksi ei?
Yksin kertasesti mua askarruttaa eniten haluttomuus. Oon kuitenkin tosi nirso panemaan, joten sit kun joku pamahtaa meikkilaukkunsa tai totee kesken touhun jotain "pane mua peppuun" -tyylistä niin makuhan siinä menee samalla sekunnilla. Parasta varmaan sanoo toiselle siinä tilanteessa et: "terve, oot kyl vitun ärsyttävä :D et saa."
Lisäks mä en jaksais hirveesti nähdä vaivaa lähtee jonnekkin perseeseen panemaan, vaikka kuinka kuuma kolli oiskin ja vielä vähemmän haluan jonkun hinurin mun kotiini. Anteeks nyt vaan, mut oon semi-vainoharhanen et ykskään mulkku tietäs tarkkaan missä asun. Ja toisaalta - jos nyt oikeesti haluttaa ihan vitusti, ni hyvällä pornolla pääsee aika pitkälle.

...mutta jos kuitenkin?
Ois siinä omat viehätyksensä. Se jännittämisen määrä, et millanen tyyppi toinen on ja mitä se toinen haluaa ja toisaalta, voishan sitten törmätä elämänsä parhaimpaan panoonkin. Toisaalta, mietin paljon sitäkin et, jos menis panemaan jotain muijaa, ihan oikeesti.

Huomasin myös et oon tehny itsestäni kauheen lorton. Kyllä. Elämä on ollu vähän aikaa aikalailla sekoilua ja internet on liian helppo paikka huomionhakuisuuteen. Huono kamera, hyvä valaistus ja vähän vaatteita. Väännä itsesi asentoon, missä näytät lihaksikkaalta ja nuorelta. Jumalauta ku hihattomalla paidalla irtoo ihan vitusti, vaikka oiskin vähän ylimäärästä siellä sun täällä. Parasta hupia on oikeesti, kun joku just 18v. täyttäny jonne ruinaa sulta jo toista viikkoo putkeen seksiä. Jep, tein itsestäni huoran ja täysin ilmasen sellasen. Annan ymmärtää, mutten aio antaa - kellekkään. Teillä ei oo kellään ollu mitään tarjottavaa vähään aikaan, mikä sais mut kiinnostumaan mistään. Hauskinta tässä on se et tiedän mistä tää kaikki johtuu ja tiedän et voisin tehä asialle jotain, mut taidan vaan tyytyy kattoo mihin tää seikkailu vie.

Np. Kent - Kärleken Väntar

Laatikko.

Heräsin aamulla kahden päivän putken jälkeen. Lähdin viettämään alunperin vain yksiä bileitä, mutta perjantai-illalle osuneet vahinkokännit muuttivat viikonloppua. Lauantaina yritin perua bileitä, mutta kunnon rappiohomona päädyin kuitenkin dokaamaan. Helvetti.

Tuli sekoiltua. Tuli sekoiltua oikein olan takaa ja nyt on morkkis. Jep. Tästä on viime viikkoina ollu paljon puhetta, tai lähinnä siitä et aina kun dokaan niin aamulla vituttaa. Millon mistäkin syystä, mutta tällä hetkellä on sellainen olo et tekis mieli oksentaa, eikä syynä ei oo krapula.

Näin ikään! Googlelle kiitos gifistä.

Heräsin tänään aamulla puheluun. Aina kun dokaan tietyn frendin kaa niin päivitetään toisillemme edellinen ilta heti aamulla. Siihen on aina mukava herätä. Hämmennyin kyllä tänän aamuna pahimman kerran, kun puhelu alkaa sanoilla: "Voidaanko hetki puhua sun seksuaalisuudesta?" No mitäs vittua. Olin baarista bongannu vanhan yläasteaikaisen tutun ja nyt - tättärää - hinkutettiin keskellä tanssilattiaa. Ei helvetti. Perjantai-illan tapahtumat tukevat myös eheytymishoitoja.

Oon miettiny paljon omaa seksuaalisuuttani. En oo ikinä osannu suhtautuu naisiin mitenkään seksuaalisesti, mitä nyt pari kertaa oon päätyny naisen kanssa samaan sänkyyn nukkumaan ja yleensä nätisti ilmoittanu, että musta ei ole niitä panemaan. Tämä aina humalassa. Toisaalta, vuos sitten kävin läpi ihastumista yhtä naista kohtaan, mutta siitä jäi onneks vaan parempi frendi.

Tahdon miehiä, miestä, kyrpää, penistä, pippeliä. Tahdon jörniä kaduilla, sovituskopissa, bylsiä onnelan vessassa ja nussia sängynpäädyn rikki. Ainut ongelma on se et ihmiset on idiootteja ja rasittavia, eikä mulle riitä pelkät ulkoset tekijät.

Homolaatikko - se missä pitäs tietää mitä on ja mitä haluaa, top vai bottom jne - on paljon ahdistavampi, kuin kaappi. Kaapissa oli vapaus olla puhumatta kellekkään mistään, mutta nyt pitäis tietää et mihin sen kyrvän haluaa ja onko pillussa oikeasti hampaita. Ei ollu, tarkistin.

Np. Christina Aguilera - Birds of prey

Harmaata vai punaista?

Oon ollu aina sitä mieltä et elämä on seikkailu. Välillä sitä löytää itsensä jännistä paikoista ja sitten voi taas miettiä miten tähän päädyttiin. Suosikki kohtaus elämästäni on, kun löysin itseni kahden sadan ihmisen edestä ilman housuja. Toisaalta kukaan ei tiennyt, ettei mulla ollut housuja, mutta hurjaa oli.

Lähiaikoina oon käyny kaksi hyvää keskustelua liittyen mun ja mun ystävän elämään. Molemmat ystäväni kanssa kaivataan sitä harmaata arkea, missä kymppiuutisten jälkeen mennään sängyn pohjalle lukemaan kirjaa. Eri kirjaa tietenkin ja jos huvittaa niin voidaan vähän lukea yhteistäkin kirjaa. Käydään töissä, tai koulussa ja muuten elämä on tasapainoista laskujen maksamista ja tuulipukulenkkeilyä. Harmaata, vähän tihkuttaa ja on tuulista, mutta on joku joka lämmittää.

Toisaalta mun elämä on täynnä suuria seikkailuja, hetken mielijohteita ja mä nautin niistä. Mä nautin hirveesti siitä, että saan mennä ja tulla miten huvittaa ja jos keskellä yötä tulee inspiraatio maalata taulu tai kirjoittaa laulu, niin voi tehdä sen. Sitten mä mietin aina tässä kohtaa et olenko mä valmis jakamaan seikkailuni jonkun kanssa. Haluaako joku lähteä mun kanssa tutkimusretkelle tuntemattomaan kolmen minuutin varoitusajalla, tai pystyykö joku muu edes siihen?

Viimeisimmän bloggaugsen jälkeen oon harventanu laastareitani, mutta silti koko ajan on sellanen olo et ei helvetti, onko musta nyt oikeesti säätämään mitään kenenkään kanssa? Oon kauhean kyyninen kaikkien miesten suhteen ja paljon miettiny omaa ajatusmaailmaani ja myös seksuaalisuutta. Homostelu tuntuu kauheen pieneltä laatikolta mihin pitäs mahtua, mut jotenkin tuntuu et ei musta ihan biseksuaalikskaan olis, välttämättä, tai mistä senkin tietää.

Ois siistii, et joku tulis ja veis jalat alta. Sillei et sen jälkeen ei miettis ja pohtis asioita. Ois vaan eikä kiinnostas et onko tämä hyvä vai ei ja mitä joku muu ajattelee. Ehkä harmaa ei ookkaa mun juttu ja päädyn jatkossakin käyttämään näitä punaisia suomenruotsalaisia purjehtijahousuja.

Kuuntele: Panic! At the disco - this is gospel