Hyvät päättäjät ja muu kansa - nyt valoja päälle

Mä tiedän etten mä yleensä kirjoita tälläsiä, mut mua vituttaa tää keskustelu aiheesta tällä hetkellä.


Olen tavallinen suomalainen mies. Olen asunut Suomessa koko elämäni, käynyt kouluni Suomessa ja opiskelen turvalliseen perustuloiseen ammattiin. Opiskelijana elän varmasti köyhyysrajan alapuolella, mutta hei, minkäs teet, aina ei voi voittaa. Opintojen ohella käyn töissä ja maksan sopivasti veroja valtiolle, ettei tulisi mätkyjä seuraavana vuonna. Äänestän jokaisissa vaaleissa, koska koen sillä tavalla voivani vaikuttaa yhteiskuntaan, vaikka menestys olisikin heikko.

Viikonloppuisin juon keskiolutta. Yleensä valitsen Karhun olueksi, mitä juon varsin humalahakuisesti, niin kuin muutkin minun ikäiseni miehet tässä iässä. Viihdyn paikallisissa anniskeluravintoloissa ja maksan joka kerta itse juomani.

Käyn kaksi kertaa vuodessa vähintään kirkossa, koska jouluna ja pääsiäisenä pitää käydä kirkossa. Se on traditio, mistä en halua luopua. Osallistun muihin kirkollisiin menoihin, mihin minut kutsutaan ja aion jopa äänestää kirkollisvaaleissa. Tämä ei ole kauhean yleistä, mutta luulisi tällä jotain "hyvä ihminen" -pisteitä saavuttavan.Tulevaisuudessa luultavasti työllistyn tavalliseen ammattiin. Perustuloisena asun luultavasti kauniin pääkaupunkimme jossain kerrostalolähiössä ja pienessä kaksiossa. Käyn töissä, maksan veroni, harrastan ja viikonloppuisin nautiskelen jo edellä mainittua keskiolutta ja olen onnellinen.


Vau. Olen siis tuikitavallinen suomalainen miehen alku, eikä minun elintavoissani ole mitään poikkeavaa muista miehistä. Luultavasti, jos istuisit vastapäätä minua metrossa, ihmettelisit miten joku jaksaa räplätä puhelinta koko ajan. Sitäkin tekevät kaikki muut ikäiseni ihmiset tässä yhteiskunnassa.

Jos kerran olen samanlainen, kuin muut ikäiseni ihmiset, ja hoidan osuuteni yhteiskunnassa - ja mielestäni vähän enemmän - niin miten voi olla mahdollista, että 2010 -luvun hyvinvointivaltiossa minulla ei ole samoja ihmisoikeuksia, kuin muilla ihmisillä?

Haluan naimisiin. Ei - en seurustele tällä hetkellä, mutta tässä maassa on tapana mennä naimisiin oman kultansa kanssa, kun siltä tuntuu, niin sitten haluan minäkin. Minä en halua sitä siksi, että voisin saada upeat Disney prinsessa häät ja valtavat bileet vihkiseremonian jälkeen. Minä haluan naimisiin sen ihmisen kanssa, jota rakastan, jotta voisin perustaa tulevaisuudessa perheen. Olkoonkin, että perheen perustaminen kahden miehen kesken voi olla hankalaa, mutta ymmärrät varmaan pointin.

Haluan elää keski-ikäiseksi, jolloin riidellään siitä, kuinka teini-iän saavuttanut lapsemme kokeilee ensimmäistä kertaa päihteitä ja jää siitä dramaattisesti kiinni. Tämän jälkeen pohditaan, mikä meni kasvatuksessa pieleen ja kuka on vastuussa. Teini on kuukauden kotiarestissa, minä menetän kolmet yöunet ja sen jälkeen tajuan, että olin itse 14 -vuotiaana ensimmäistä kertaa humalassa. Noh, sitä sattuu.

Haluan elää vanhaksi, jolloin lapseni käyvät vieraisilla. Olen vihdoin oppinut leipomaan pullaa ja pakotan lapsiani syömään koko ajan. Lasten lähdettyä on hiljaista ja oman siipan kanssa kriiseillään siitä kumpi istuu sohvalla ja kumpi nojatuolissa, kun katsotaan salattujen elämien toiveuusintoja ainakin viidettä kertaa.

Tottakai, kirkkoon kuuluvana ja jonkinlaisessa uskossa olevana ihmisenä toivoisin saavani parisuhteelleni papin aamenen, mutta ymmärrän, jos kirkko ei ole lähitulevaisuudessa valmis moiseen. Katsotaan sitä sitten myöhemmin. Kyllä se kirkkokin myöntyy.

En ymmärrä, miten tässä maassa voi olla juridisesti eriarvoisia ihmisiä. Toisilla ihmisillä on enemmän oikeuksia, kuin toisilla, vain ja ainoastaan seksuaalisen suuntautumisen takia. Mikä tekee heteroista parempia ihmisiä, kuin homoista? Jos meillä on olemassa perustuslaki ja ihmisoikeudet, joiden pitäisi taata ihmisille samanlaiset arvot ja lähtökohdat, niin miten voi olla mahdollista ettei näin ole?

Ensimmäinen, joka yrittää perustella asiaa Raamatulla vaietkoon. Tällä hetkellä kysymys ei ole Raamatusta tai uskonasioista. Kysymys on juridinen ja liittyy ihmisoikeuksiin. Seuraava, joka väittää sukupuolineutraalin avioliittolain tuhoavan perhe -instituutin menköön itseensä ja miettiköön mikä omassa perheessä on vikana, jos kerran kahden miehen tai kahden naisen välinen avioliitto olisi uhka heteronormatiiviselle ydinperheelle. Missä ja miten minun rakkauteni olisi pois joltain muulta?