Dilemma.

Hankittaessa lemmikkieläintä on tarpeen olla hyvin tietoinen siitä mitä on hankkimassa. Akvaario on varmasti kiva somiste nurkassa, mutta se vaatii ilmeisesti vähintään viikottaista perusteellista hoitoa. Kissa vaatii myös hoitoa ja siltä saa kerran päivässä (ehkä) läheisyyttä ja lämpöä, mutta osaa olla sangen vittumainen olento. Epäilen kaikkia kissoja demoneiksi. Käärmeet, hyönteiset, äyriäiset ja muut ällötykset ovat varmasti jonkun mielestä siistejä juttuja, mutta ei kuitenkaan sovi mulle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että koirat on mun juttu.

Eräänä kauniina päivänä, tai en edes kyllä muista oliko se kaunis, niin löysin internetistä unelmien koiran. Sillä oli kiva turkki, suloinen naama, hauskat jutut ja vatsalihakset. Ainiin - oli sillä myös hyvä perse. Koira oli selvästi edes jotenkin tasokas, koska se esitteli itseään internetissä lähes tulkoon aina vaatteet päällä, tai jos ei ollut niin ainakin ne meni instagramin natsifiltterin läpi ihan kiltisti.

Aloin tehdä lähempää tuttavuutta koiran kanssa. Alunperin en edes ajatellut, että alkaisin harkitsemaan pennun hankintaa tai miettimään elämääni siihen suuntaan, että pennulla olisi joskus elämässäni merkitystä. Kävikin niin hassusti, että pentu iski silmänsä minuun ja pyysi rapsuttelemaan. Siinä vähän etänä rapsuteltiin, noudettiin palloa ja tutustuttiin. Sittenhän mä tajusin sen karmaisevan totuuden.

Koiran pentu. Sellainen pieni ja suloinen, mutta valmiiksi hyvin koulutettu. Sisäsiisteys ongelmaa ei ole, vaan pentu osaa huolehtia hyvin itse itsestään. Nuoren ikänsä puolesta, voidaan silti kehua, että pentu on varsin valio yksilö ja osaa huolehtia myös hyvin omista asioistaan. Pennun kanssa suurinta ongelmaa tuottaa pennun ikä. Mahdollisena tulevana omistajana, toivoisin pennun olevan vähintään luovutus ikäinen, ennen kuin mahdollisia peliliikkeitä uudeksi omistajaksi aletaan harkitsemaan. Lisäksi pennun kasvattaja asuu hyvin kaukana. Sanoinko jo, että pentu on ehkä söpöintä maailmassa?

Tällä hetkellä se pentu tuijottaa mua, ilmeisesti pitäisi rapsuttaa ja heittää palloa, mutta samalla sellainen pieni (ISO) ääni mun sisällä kieltää rankasti. Olen sata prosenttisen vakuuttunut siitä, että pennulla pitäisi olla joku muu omistaja, kuin minä, vaikka mä kuinka mielelläni rapsuttelisin sitä.

Jaah. Nyt se toi taas pallon ja minä heitin. Nyt se heiluttaa häntäänsä iloisesti ja katselee mua onnellisena. Voi perse.